9.1.2013

Uusi tarina

Vannoin, etten tämän jälkeen avaisi enää uutta blogia. Ei enää monia, peräkkäisiäkin iltoja läppärin edessä sen sijaan, että voisi tehdä ihan jotain muuta. Keskittyä kiireisen työsyksyn jälkeen vieläkin kiireisempään talveen ja kevääseen.

Haluan kuitenkin elämämme muistiin, ajatuksia uusille muistilapuille. Ilman blogia ei tule otettua valokuvia, kirjoitettua ylös pieniäkin oivalluksia ja oltua vain niin olemassa, itsellemme. Siksi se on luotu, uusi bloginikin. Jotta muistaisin vielä myöhemmin, miltä tuntui vuonna 2013 ja siitä eteenpäin.

23.12.2012

The End

Häistään saa aina elämänmittaisen muiston, olivat juhlat sitten kuinka pienet tai suuret tahansa. Valokuvat, videot, häälahjat, onnittelukortit ja vieraskirjat (+ blogi) lennättävät pitkälle eteenpäin hääpäivän ajatuksia ja kokemuksia, ehkä vuosikymmeniäkin. Mutta loppupelissä häät ovat vain muisto siinä missä muutkin muistot, muiden hyvien kokemusten joukossa.

Häämme olivat meidän näköiset. Meille ikimuistoiset. Monia asioita voisi kenties tehdä toisin, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä. Elämä on aina täynnä pieniä virheitä, eihän se muuten olisi elämänmakuista.

Blogini toimi ensisijaisesti muistikirjana itselleni, sittemmin myös hääpäiväkirjana. Oli yllättävän innostavaa käydä tunkemassa blogiin erilaisia vieraslahjaideoita, vertailuja ja kilpailutusta pitopalveluista, kuvaajista ja bändeistä, marssivaihtoehtoja ja mietintää itse hääpäivästä, koko projektin pääkohteesta. Tuskin olisin pientä päätäni vaivannut hääasioilla ihan näin paljon puolentoista vuoden aikana, ellei blogini olisi siihen oikeastaan "pakottanut". Hyvä että pakotti. Saimme kuitenkin häät vietettyä, samalla sain itselleni muistot myös ylöskirjattuina.


Olen pyrkinyt kirjoittamaan realistisesti ja välillä ironisestikin, vaikka joskus sanoja on joutunut pehmentämään aika tavalla. Olen saanut valmiiksi myös tekstejä, joita en ole halunnut julkaista. Ihan kaikkea ei tarvitse aina viedä eteenpäin, rajansa päiväkirjamaisuudellakin. Julkinen yleisö tekee kirjoittajasta huomattavasti varovaisemman, kasvoillaan esiintyvä bloggaaja vielä enemmän. Löylyä lisää ruudun toisella puolen oleva (hiljainen) ystävä- ja tuttavajoukko, joka on tietämättäni paisunut paisumistaan.

En silti kirjoittaisi edelleenkään salasanan takana, sillä vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa teki kaikesta entistä parempaa ja ulottuvampaa: sai kokea, kuinka joku toinenkin kävi rinnatusten läpi sitä samaa kiinnostuksen ja uteliaisuuden muovaamaa hetkeä kohti elämänsä yhtä pysähdyttävämpää päivää. Löytää uusia näkökulmia asioihin, joita ei ollut ehtinyt edes kyseenalaistaa. Nähdä oikeita häähulluja ja nauttia heidänkin seurastaan. Saada blogin kautta uusia IRL-ystäviä ja toivoa, että yhteinen tarinamme jatkuu tulevaisuudessakin. Kiitos, olette mahtavia! Toivottavasti annoin jotain pientä takaisin itsekin.


Reilu puolitoista vuotta sitten avasin oman oveni blogimaailmaan ja kirjoitin hämmentyneenä ja lähes nolona ensimmäisen kirjoitukseni. Nyt kirjoitan lähes samoissa fiiliksissä vihoviimeisen. Blogini poistuu takavasemmalle, mutta vielä hetken se saa olla avoin kaikille.

434 blogipostausta, lukuisia kommentteja ja vastauksia, hyvin paljon muistoja. Retki, joka jää mieleen. Häädissaajasta saatiin lopulta ihan pesunkestävä morsmaikku, hell yeah!

Pitäkää toisistanne huolta ja nauttikaa elämästä. Se on tottavie mukavaa!

Tunnelmallista joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2013!


PS. Muistattehan, että hääpukuni on vielä myynnissä! Tarjouksia otetaan vastaan :)

PPS. Jos tarvitset apua häidenne visuaalisessa ilmeessä ja suunnittelutyylini kiinnostaa, otan alustavasti kyselyitä ja mahdollisia tilauksia vastaan jo nyt, kun isken ensi vuoden puolella uutuuttaan kiiltelevän graafisen suunnittelun toiminimeni pystyyn. Sie kerrot, mie kuuntelen ja toteutan, oli kyseessä sitten hääprinttejä, käyntikortteja, www-sivuja, melkein mitä vain :) Love & peace.

Kuvat: Sakari Röyskö
Ethän kopioi kuvia!

21.12.2012

Musta häätaulu

Musta on uljas väri. Neutraalin vahva, johon ei kyllästy kovinkaan helposti. Olen saanut miehenkin pitämään mustalla maustetusta sisustuksesta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, joten oli melko luonnollista, että halusimme teettää yhdestä hääkuvastamme nimenomaan mustavalkoisen taulun. 

Emme halunneet alunperinkään canvastaulua, ja päätös sinetöityi nähtyäni tämän kuvan:

Mustaa! Mustalla.


Valitsimme suosikkihääkuvamme, jossa miljöö tekee koko fiiliksen. Luonnossa taulu on tietysti enemmän oikeuksissaan, mutta saanee tuostakin huonosta kuvasta jotain vinkkiä. Mahtava hääkuvaajamme Sakari Röyskö palveli upeasti loppuun saakka, ja hoiti taulun kehystyksen luotettavan Luova-kehystys/taideliike/kirjakaupan kanssa. Saimme juuri sellaisen taulun kuin halusimmekin, se on upea! Laatukehystys myös näkyy: ero on huima, jos vertaa seinällämme olevaan, vajaa 10 vuotta sitten edullisesti kehystettyyn tauluun.

Taulu nojaa tällä hetkellä vielä seinään senkkimme päällä. Taulun kiinnitykset ovat erilaiset kuin seinällä olevan nykyisen taulumme, joten pienen poraustyön jälkeen uusi taulu saa lopulta oikean paikan makuuhuoneessa.

Sisustuskuva Pinterest, alkuperäinen lähde kadoksissa

20.12.2012

Kiitoskortit

Kiitoskortti - viimeinen voimanponnistus.

Suunnittelin kiitoskorttimallimme jo ennen häitä. Sitten tuli häät, häämatka, töitä, reissaamista, ystävien tapaamista, ruokailtoja, teatteria, töitä, töitä, töitä, ja lähes tulkoon kaikkea muuta parempaa tekemistä. Tuli muutaman kuukauden luova tauko. Avasin taittotiedoston silloin tällöin, muutin asian sinne, toisen tänne, kunnes kohtasin jo kutsukortistammekin tutun mantran: kill your darlings. Sinne se meni, kappale kaunista Samuli Putroakin("Minä rakastan sinua, koko sydämestäni. Minä rakastan sinua, siinä kaikki, siinä kaikki.")


Kortistamme tuli hyvin samanhenkinen kuin hääkutsustammekin. Yksinkertainen ja mustavalkoinen. Liitimme kuoreen vielä jokaisesta vieraasta otetun photo booth -kuvan/kuvat. Mietin myös pienen kirjeen kirjoittamista kortin oheen, mutta päätin sitten jättää ne tulostamatta. Ei meillä kovin kummoisia terveisiä olisi ollut laittaa mukaan, kiitos-sanalla pärjää jo pitkälle.

Kortit on kohopainatettu kutsujen tavoin Studio Uniccossa, kuvat teetätin kuvaajamme suosituksesta Fotoyks-liikkeessä. Hyvää jälkeä tuli.

Kuoret loppuivat kesken, joten ekopaperisten ruskeiden kuorien sijaan osa vieraistamme sai valkoisen lähetyksen. Tuskin nousevat asian takia barrikadeille.

Korttiin päätynyt kuvamme taitaa olla vielä esittelemättä. Otimme sen Telakan ulkoalueella, yhtenä viimeisimmistä potreteista. Kiitoskorttia varten rajasin kuvaa aika tavalla, muuten emme olisi pienestä kortista kovin näkyneetkään. Harmi sinänsä, koska miljöö on nimenomaan the thing. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla saat sen näkyviin suurempana, pienestä kuvasta kun ei tahdo saada samaa käsitystä kuin suuremmasta versiosta.


Alla vielä Samulin ihana kappale, joka kannattaa kuunnella vaikkei Putron musiikista ehkä muuten välittäisikään. Kaunis.

19.12.2012

Avustajien lahjat

Apujoukkoja tarvitaan häissä aina, jotta homma ei leviäisi kokonaan käsistä. 70 hengenkin juhlat ovat loppujen lopuksi aika suuret kotibileisiin tai illanistujaisiin verrattuna, saati yli sadan hengen häät. 

Pidimme koko kuluneen vuoden suhteellisen matalaa profiilia avustajiemme suhteen, emmekä keksineet heille talven ja kevään mittaan kovin erikoista tekemistä. Lähinnä pyysimme mielipiteitä ja kannanottoja, eikä avustajillamme tuntuvat olevan mitään sitä vastaan, että he saivat tulla maistelemaan skumppaa ja syömään makeaa mahan täydeltä, sekä käydä maistelemassa ennakkoon häämenuamme läpi ;) Luonnollisesti kaipasin kaasoiltani kommentteja myös hääpuvustani, onhan se morsiamen yksi tärkeimmistä ja näkyvimmistä ostoksista.

Suurin työsarka ajoittui hääpäivän läheisyyteen. Tarvitsimme apua häitä edeltävänä päivänä lähinnä juhlapaikan järjestelyissä, hääpäivän aamuna jännittyneisyyden lievittämisessä ja aikataulusta huolehtimisesta sekä häiden jälkeisenä päivänä juhlapaikan raivaamisessa. Aiemmin hääviikolla kaasot tarjoutuivat avuksi erinäisiin viime hetken tehtäviin. (Erityiskiitokset Topille, Tuulialle ja Harrille, olitte korvaamattomia apuvoimia koko hääviikon ajan kuljetuksineen päivineen! <3)


Halusimme kiittää avustajiamme häiden jälkeen pienillä lahjoilla. Annoimme heille kiitokseksi kuohuviinipullot, joiden lisäksi jokainen sai oman erityisen lahjansa. Bestman sai oman varsinaisen "pakettinsa" jo etukäteen: vuokrasimme hänelle saketin sekä kustansimme gTIEstä ostetun kaulavaatteen, mikä jäi hänelle häiden jälkeen tietysti omaan käyttöön. Kuoharin lisäksi annoimme hänelle viskipullon. Toiselle kaasolle ostin kokovartalohierontalahjakortin Elegia Day Spahan ja toinen kaasoni sai Pukunin laukkulahjakortin, jonka avulla hän tilasi itselleen uniikin, Saaran valmistaman juhlalaukun. Lisäksi maksoin kaasojen hääpäivän kampaukset.

Kiitos vielä kerran hanit, apuanne tarvittiin :)

18.12.2012

Häämatka 4/4: Capri

"Caprin saari nousee jylhänä kaunottarena kristallinkirkkaasta Napolinlahdesta. Sen silmäähivelevät maisemat kutsuivat aikanaan luokseen jo Rooman nautiskelunhaluisia keisareita." Paikka auringossa

Kun alunperin mietimme Italiaa häämatkakohteeksemme, oli mielessäni ensisijaisesti vehreä Capri ja sitä ympäröivät jylhät kalliot. Pieni saari oli kuulemma jumalaisen kaunis, lähellä rannikkoa mutta silti omassa rauhassaan. Paratiisin käärmeenä oli hinta: paikka oli tuhottoman kallis mantereeseen verrattuna, ja saareen pienuus saattoi tuntua kesäaikaan myös turistimassana ja väen tungoksena. 

Halusimme silti käydä saarella päiväretkellä, kun kerran olimme hoodeilla. Lyhyt venematka Sorrenton satamasta, helppoa.

Pieni saari, lyhyet etäisyydet, suuret korkeuserot. Vasemmalla Capri, oikealla Anacapri.


Olin lukenut etukäteen, että saarella kannattaisi käydä tutustumassa Anacaprin huipulla olevaan näköalatasanteeseen (noin puolen kilometrin korkeudessa), jonne pääsisi köysirataa pitkin. Mieskään ei vastustellut, vaikka vartin nousu ja samanmittainen lasku tuntuivatkin ryöstöhintaisilta.

Vieraskirja?


Näköalat olivat upeat. Harmi, että pilvet sattuivat olemaan kyseisenä ajankohtana suhteellisen matalalla (tai me vain turhan korkealla), joten varsinkin Caprin toinen puoli jäi pilvien taakse. Tosin oliko yllätys, että palattuamme alas kylään taivas päätti pysyä kirkkaan sinisenä ja häivytti pilvet lähes kokonaan pois? No eipä.


Kävelimme sekä Anacaprin että Caprin puolella, siksakkia pieniä katuja pitkin. Selkeästi rauhallisempi Anacapri oli enemmän mieleemme, pikkuputiikit ja kahvilat olivat sympaattisesti sulassa sovussa. 


Saarella viihtyy kuulemma julkisuuden henkilöitäkin, enkä ihmettele: kauneuden lisäksi paikka tarjoaa luksusputiikkeja. Pienillä kaduilla Caprin puolella oli vierivieressä Louboutinit, D&C:t, Givenchyt, Lanvinit ja muut yhtä luksusbrändit. Perus suomalaisturisteina emme astuneet edes liikeisiin sisälle, vaikka taisinkin jättää muutamaan ikkunaan sormenjälkeni. ("Voisin ottaa ton, ton, ton, ton ja ton...")

Mun kauppa. Jos olisi rahaa.

Voisin ottaa, tota, vaikka noi mustat kengät punaisella pohjalla.


Sataman lähellä oli useampiakin uimarannan kaistaleita, jotka olivat koko päivän täynnä auringonpalvojia ja uimareita. Hiekka ei ollut mitään hienoa ja kullanhohtoista, mutta kiviranta ei menoa estänyt. Lämpöä oli lähemmäs 40 astetta, joten pysähdyimme itsekin hetkeksi uimaan ja lepäilemään.

Bongaa kuvasta talo!

Aivan järrrrrrrrjettömän kaunis paikka. Tänne ehkä uudestaan 10-vuotis hääpäivänä? (Jooko?)

17.12.2012

Häämatka 3/4: Pompeiji ja Vesuvius

"Pompeijin kaupunki tuhoutui vuonna 79 Vesuviuksen purkauksessa. Nykyään Pompeiji on Italian suosituimpia turistikohteita. Pompeiji löydettiin uudelleen vasta 1700-luvulla, jolloin sitä alettiin kaivaa esiin." Turun Sanomat

Jokainen edes vähän Italian historiaa tunteva ei voi matkustaa Sorrentoon käymättä Pompeijissa. Jäljellä on tosiaan vain kasa raunioita, mutta kaupunkia ei ole edelleenkään kaivettu kokonaan esiin, joten uusia löytöjä tehdään usein.


Korkokengillä ei Pompeijiin ole asiaa. Eräät piikkareilla ja kiilakorkokengillä seikkailleet naiset vetivät silti urheasti reitin loppuun asti, lienevätkö olleet supernaisia. Meille riitti tennarit, joillakin oli kunnon urheilulenkkarit.

Tungosta.


Pompeijista löytää aika paljon eroottisia ja jopa pornografisia viittauksia. Eräs mielenkiintoisimmista kohteista ja eniten jonoa aiheuttanut paikka olikin bordelli (lupanar), jossa pienten, kivisten makuukammareiden lisäksi esillä oli pornografisia piirroksia. Edestä, takaa, sivulta... Eri kokoisia falloksia löytyi raunioiden seasta myös muutama: yksi oli kiinnitetty seinään osoittamaan oikeaa reittiä (näkyy pari kuvaa alempana) ja suurempi veitikka löytyi suoraan tieltä, kun vaan tiesi kävellessään katsoa alas. Aika eroottista väkeä aikoinaan.


Satuimme seikkailemaan Pompeijin raunioilla melkein epäinhimilliseen ajankohtaan, sillä se oli oppaamme mukaan kesän kuumin päivä. Lämpöä vaatimattomat 41 astetta. Mies kesti silti lähes valittamatta, respect! Toisaalta, raunioilla on kuulemma aina kuuma, meni sinne aamusta tai illasta.


Pidimme Pompeijin jälkeen tunnin lounastauon ja jatkoimme matkaa Vesuviukselle. Olimme siis mukana valmiiksi järjestetyllä retkellä, sillä Pompeiji + Vesuvius samana päivänä vaatii organisointia, emmekä jaksaneet miettiä edes yhtenä päivänä enempää kuin oli pakko. Joukon mukana oli helpompi kulkea. Toisaalta, en tiedä olisimmeko päässeet Vesuviukselle omin päin millään muulla kuin taksilla tai vuokra-autolla, sille sinnehän ei kulje julkisia liikennevälineitä.

Päivän ainoa pilvi.


Vesuvius on käytännöllisesti katsoen kaikessa karussa komeudessaan vain yksi hemmetin iso soramonttu, jonka laelle kiipeäminen hellesäässä ei ollut ehkä se maailman fiksuin valinta. Menimme silti. Bussilla pääsi noin 200 metrin päähän kraatterin reunasta, mutta jyrkän kulmansa vuoksi loppukävelymatka tuntui vähintään kaksi kertaa pidemmältä.

Laavasora on yllättävän heppoista, ja vaikka oppaamme siitä jo varoittelikin, joutuivat polvet koville. Sora tuntui liukuvan koko ajan alta pois. Kapuamainen kestikin yli puoli tuntia, joten mikään pikapyrähdys se ei ollut. Näköalat olivat silti hienot!


Vaikuttavinta oli nähdä edelleen lukemattomat laavajonot pitkin Vesuviuksen rinteitä. Voi vain kuvitella, millaista tuhoa tulivuori onkaan aikanaan tehnyt Pompeijin raunioittamisen lisäksi. 

Vaikka yli 50 kertaa purkautunut Vesuvius onkin edelleen Euroopan ainoa aktiivinen tulivuori, sen ympärillä on yhä enemmän ja enemmän asutusta. Hulluja nuo italialaiset. Tutkijat kuulemma pelkäävät vuoren keräävän painetta sisäänsä ja räjähtävän vielä tuhoisasti lähitulevaisuudessa. En välttämättä haluaisi asua silloin vuoren juurella, kun maan uumenissa asuu tikittävä aikapommi.